18 huhti HIRVIELÄINTEN PYYNTILUPA (KHO 2022:34) – myös vuokra-alueet yhdistävän yhteisen vesialueen osakkaat kuultava; huolellinen etukäteisvalmistelu säästää aikaa ja rahaa

Korkein hallinto-oikeus (KHO) on 9.3.2022 antanut ratkaisun koskien metsästysoikeuden vuokrasopimuksilla vuokratut alueet yhdistävän yhteisen vesialueen osakkaiden kuulemisesta.

Asia käsiteltiin muutoksenhaun kautta hallinto-oikeudessa ja aina korkeimmassa hallinto-oikeudessa asti. Riistakeskuksen päätös oli annettu kesäkuussa 2020. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu on annettu maaliskuussa 2022. Tämä ratkaisun esiin nostamisen tarkoitus on kiinnittää hirvieläinten pyyntiluvan hakijan huomio siihen, että viivytysten ja kulujen välttämiseksi on syytä huomioida jo omassa hakemuksessa myös alueelle osuvat tai niitä mahdollisesti yhdistävät yhteiset vesialueet, olivatpa ne järjestyneitä tai järjestymättömiä, ja tehdä näiden tahojen edustajien kanssa joko sopimus tai huolehtia siitä, että asia on muutoin kirjallisesti käsitelty ja sovittu.

Asiassa Suomen riistakeskus oli 30.6.2020 myöntänyt hakijalle metsästyslain 30 a §:ssä tarkoitetun hirvieläinten yhteispyyntiluvan.

Järjestäytymätöntä osakaskuntaa, jonka yhteinen vesialue sisältyi pyyntiluvassa rajattuun alueeseen, ei oltu Riistakeskuksen toimesta kuultu asiassa, eikä sen alueista ollut tehty metsästysoikeuden vuokrasopimusta. Tämän järjestäytymättömän osakaskunnan yksittäiset osakkaat esittivät hallinto-oikeudelle ja sittemmin korkeimmalle hallinto-oikeudelle, että Riistakeskus on ylittänyt toimivaltansa, kun se hakuajan päätyttyä on sisällyttänyt pyyntilupaan ”yhdistävänä tekijänä” vesialueita, jotka puuttuvan metsästysoikeuden takia eivät ole olleet mukana pyyntilupahakemuksessa. Riistakeskuksen olisi pitänyt tarkistaa tilanne metsästysoikeuden suhteen. Riistakeskus ei voi käyttää omistajalle kuuluvaa metsästysoikeutta mielivaltaisesti.

Riistakeskuksen näkemyksen mukaan metsästyslain perustelujen mukaan vesialue voi yhdistää pyyntilupa-alueeseen kuuluvat vesialueet toisiinsa, jos alueesta muodostuu hirvikannan säätelyn kannalta tarkoituksenmukainen kokonaisuus. Vuokraamatonkin vesialue voi yhdistää alueet toisiinsa. Tämä ei tarkoita riistakeskuksen näkemyksen mukaan tarkoita sitä, että riistakeskus lisäisi alueita pyyntilupa-alueeseen tai antaisi metsästysoikeuden alueeseen. Pyyntilupia ei saa käyttää vuokraamattomilla vesialueilla, vaikka vesialueen on katsottu yhdistävän pyyntilupa-alueeseen kuuluvat maa-alueet toisiinsa.

KHO 2022:34

 Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuselosteen yhteenveto kuuluu seuraavasti.

Suomen riistakeskus oli myöntänyt hakijalle metsästyslain 30 a §:ssä tarkoitetun hirvieläinten yhteispyyntiluvan päätöksessä tarkoitetulle alueelle.

 Asiassa oli kysymys siitä, oliko hallinto-oikeus voinut jättää yhteisen vesialueen osakaskunnan osakkaiden valituksen riistakeskuksen päätöksestä tutkimatta sillä perusteella, että päätös ei koskenut oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 7 §:n 1 momentin mukaisesti välittömästi heidän oikeuttaan, etuaan tai velvollisuuttaan.

Muutoksenhakijat A, B ja C olivat X:n yhteisen vesialueen osakkaita. B ja C olivat lisäksi Y:n yhteisen vesialueen osakkaita. Viimeksi mainittu yhteinen vesialue oli järjestäytymätön.

Metsästyslain 6 §:n mukaan oikeus harjoittaa metsästystä ja määrätä siitä kuuluu alueen omistajalle, jollei jäljempänä muuta säädetä.

Metsästyslain 26 §:n 1 momentin mukaan siinä tarkoitettujen hirvieläinten metsästykseen on oltava pyyntilupa. Pykälän 2 momentin mukaan pyyntiluvan myöntää Suomen riistakeskus. Myönnettäessä pyyntilupaa on huolehdittava muun ohella, että hirvieläinkanta ei metsästyksen johdosta vaarannu ja että hirvieläinten aiheuttamat vahingot pysyvät kohtuullisella tasolla.

Metsästyslain 27 §:n 1 momentin mukaan hirvieläinten pyyntiluvan myöntäminen edellyttää, että luvan hakijalla on käytettävissään metsästykseen sopiva yhtenäinen alue, jonka maapinta-alan on oltava hirvenmetsästyksessä vähintään 1 000 hehtaaria ja muiden pyyntiluvanvaraisten hirvieläinten metsästyksessä vähintään 500 hehtaaria. Mainitun pykälän 2 momentin mukaan hirvieläinten pyyntilupa myönnetään sellaisella hakijalle tai hakijoille, joilla on 1 momentissa tarkoitetulla alueella oikeus metsästää hakemuksessa tarkoitettua hirvieläintä.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että hirvieläinten osalta metsästysoikeus ei kuulu samalla tavalla alueen omistajalle kuin muussa pyyntilupaa vaativassa metsästyksessä, koska periaatteessa valtio määrää pyynnistä ja Suomen riistakeskus toimivaltaisena viranomaisena päättää pyyntiluvan myöntämisestä metsästysoikeuden haltijalle. Yhteisen alueen osakaskunta ei näin ollen voi itse määrätä metsästysoikeuden käyttämisestä hirvieläinten metsästyksessä, koska pyyntiin tarvitaan riistakeskuksen antama erillinen pyyntilupa. Metsästyslain 6 §:ssä säädetty metsästysoikeus sinänsä tarvitaan myös hirvieläinten metsästyksessä, jotta pyyntilupa voidaan saada ja pyyntiä voidaan harjoittaa.

Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen siltä osin kuin muutoksenhaku koski X:n yhteistä vesialuetta. Mainittu vesialue ei sisältynyt yhteispyyntiluvassa rajattuun alueeseen, jolla pyyntilupaa voitiin käyttää. Pyyntilupa ei siten vaikuttanut A:n, B:n ja C:n oikeuteen, etuun tai velvollisuuteen oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 7 §:n 1 momentin mukaisesti välittömästi. Tätä ei ollut arvioitava toisin sillä perusteella, että osakaskunnan yhteinen vesialue oli otettu metsästyslain 27 §:ssä mainitulla tavalla huomioon maa-alueella olevien pyyntilupa-alueiden yhdistäjänä.

Y:n yhteinen vesialue sisältyi sen sijaan pyyntiluvassa rajattuun alueeseen, jolla pyyntilupaa voitiin käyttää. Metsästysoikeutta kyseisellä alueella edellyttävä pyyntilupa vaikutti osakaskunnan oikeuteen ja etuun oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 7 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla välittömästi. Osakaskunta ei ollut järjestäytynyt eikä valvonut etuaan asiassa. Yhteisen vesialueen osakaskunnan osakkaina B:llä ja C:llä oli yhteisaluelain 24 §:n 2 momentin perusteella oikeus valvoa järjestäytymättömän osakaskunnan etua asiassa. Hallinto-oikeuden päätös kumottiin tältä osin ja asia palautettiin hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.

Elina Saari

Asianajaja