27 elo Juristimme Aino Pesonen on erikoistunut perhe- ja perintöoikeudellisiin asioihin
Juristimme Aino Pesosen aiheesta ”Kolmen kerroksen väkeä – Lapsikaappaussääntely EU-Valtioissa, Haagin lapsikaappaussopimuksen valtiossa ja kolmansissa valtioissa” laatimasta gradusta on tehty julkaisu Kaapatut lapset ry:n Toivo -tiedotuslehteen. Alla siitä lainaus sekä lopussa linkki tutkielmaan.
Aino Pesosen Pro gradu -tutkielmassa ”Kolmen kerroksen väkeä –Lapsikaappaussääntely EU-valtioissa, Haagin lapsikaappaussopimuksen valtioissa ja kolmansissa valtioissa” tarkastellaan Suomessa sovellettavaksi tulevaa lapsikaappaussääntelyä. Kun lapsi on kaapattu Suomesta tai Suomeen, vaikuttaa sovellettavaksi tulevaan sääntelyyn se, mistä tai mihin valtioon lapsi on kaapattu.
Lapsikaappaussääntelyn osalta on ikään kuin kolmen kerroksen väkeä. Alimpaan kerrokseen kuuluvat ne valtiot, jotka eivät kuulu Haagin lapsikaappaussopimukseen eli kolmannet valtiot. Toisen kerroksen valtioita ovat puolestaan Haagin lapsikaappaussopimukseen kuuluvat valtiot. Kolmannen eli ylimmän kerroksen valtioita ovat EU-maat, koska ne kuuluvat kaikki Haagin lapsikaappaussopimukseen, mutta niitä koskee myös EU- oikeudellinen lapsikaappaussääntely. Järjestys perustuu siihen, että EU-valtioita koskeva lapsikaappaussääntely on tiukinta, kun EU- oikeudellinen sääntely lisää velvoitteita Haagin lapsikaappaussopimukseen nähden EU:n jäsenmaille. Kolmansia valtioita eivät puolestaan koske nämä lapsikaappaussäädökset.
Tutkielmassa tarkastellaan lapsikaappauksia koskevaa sääntelyä ja siitä seuraavia käytännön tilanteita, kun sääntelyä on useammalla tasolla. Sitä varten on haastateltu kolmea suomalaista asianajajaa, jotka ovat avustaneet kukin useissa lapsikaappaustapauksissa. Haastattelujen avulla selvitettiin sitä, miten sääntely käytännössä toimii ja onko eri sääntelykerrosten välillä käytännön tasolla ilmeneviä eroja.
Tutkimuksen perusteella merkittäviä eroja EU-oikeuden ja Haagin lapsikaappaussopimuksen välillä ei käytännön tasolla ilmene. Suhteessa kolmansiin valtioihin erot ovat puolestaan selkeitä verrattuna EU-valtioihin ja Haagin lapsikaappaussopimuksen sopimusvaltioihin. Lapsikaappaussääntelyä voidaan pitää toimivana ja merkittävimmät lapsikaappausprosessien yhteydessä ilmenevät haasteet eivät ole seurausta itse lapsikaappaussääntelystä, vaan muista seikoista, jotka voivat muun muassa pitkittää lapsen palautusprosessia. Prosessien kulkuun vaikuttavat esimerkiksi merkittävästi niitä kulloinkin hoitavat ihmiset. Valtioiden välisen viranomaisyhteistyön jatkuva kehittäminen lapsikaappaussopimuksen keskusviranomaisjärjestelmän avulla on parempi keino vaikuttaa yhteistyöhön kuin sääntelyn tiukentaminen tai lisääminen. Sääntelyn avulla ei voida ratkaista kaikkia ilmeneviä ongelmia.
Tehokkainta on keskittyä luomaan ja ylläpitämään mahdollisimman hyvää sopimusta ja sen avulla luotua järjestelmää, koska kansainvälisessä oikeudessa sopimusperusta on joka tapauksessa parempi tila kuin sopimukseton tila. Haagin lapsikaappaussopimuksen alaa on järkevää pyrkiä laajentamaan eli sopimusvaltioiden kannattaa markkinoida lapsikaappaussopimukseen liittymistä valtioille, jotka eivät vielä kuulu siihen. Haagin lapsikaappaussopimuksen osalta on todettava, että ilmenevistä haasteista huolimatta sopimus sen tuomine velvoitteineen ja sen avulla luotu mekanismi eli keskusviranomaisjärjestelmä lapsikaappaustilanteiden hoitamista varten, ovat vertaansa vailla lapsiin liitännäisessä kansainvälisessä oikeudessa.
Aino Pesonen, OTM
Linkki tutkielmaan: