18 tammi Tasingosta luopuminen

Korkeimman hallinto-oikeuden (KHO 2014:135)) ennakkoratkaisun mukaan tasingonmaksuvelvollinen puoliso (jatkossa puoliso A) ei saa lahjaveronalaista lahjaa, jos tasinkoon oikeutettu puoliso (jatkossa puoliso B) luopuu kokonaan vaatimasta avio-oikeuteen perustuvaa tasinkoa puolisoltaan avioero-osituksessa. KHO:n ratkaisussa puoliso B luopui vaatimasta hänelle avioliittolain mukaan kuuluvaa tasinkoa, jotta puolisolle A jäisi avioeron jälkeen riittävät edellytykset jatkaa yksin maatalouden harjoittamista.

Tasingon maksaminen olisi johtanut kohtuuttomaan lopputulokseen, sillä sen seurauksena puoliso A olisi joutunut lopettamaan maatilatalouden harjoittamisen. Puoliso B:n päätös olla vaatimatta tasinkoa puolisolta A parantaa kiistatta puoliso A:n varallisuusasemaa verrattuna siihen, että puoliso A olisi maksanut huomattavan summan tasinkona puolisolle B. Toimenpide on periaatteessa lahjanluonteinen, sillä puoliso B on luopunut itselleen kuuluvasta varallisuusarvoisesta oikeudesta puolison A hyväksi.

Avioliitto voi päättyä joko avioeron tai toisen puolison kuoleman vuoksi. Avioliiton päättyessä puolisoiden tai lesken ja kuolinpesän välillä toimitetaan ositus. Osituslaskelmassa määritetään ensin kummankin puolison varat ja velat ja tämän jälkeen lasketaan kummankin puolison netto-omaisuus yhteen ja jaetaan tämä summa kahdella. Tämä puoliosuus puolisoiden yhteenlasketun netto-omaisuuden säästöstä on avio-osa, minkä arvosta kummankin puolison on saatava omaisuutta. Sen puolison, jonka avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästö on suurempi, on suoritettava vähemmän omistavalle puolisolle tasinkoa, jotta kumpikin saa avio-oikeuden osoittamasta arvosta omaisuutta. Tässä oletuksena on, ettei puolisoilla ole avioehtosopimusta.

Mikäli avioliitto päättyy toisen puolison kuolemaan, ei kuolleen puolison perillisten katsota saavan leskeltä veronalaista lahjaa sillä perusteella, että leski luopuu vaatimasta tasinkoa tai vetoamasta lesken hyväksi säädettyyn tasinkoprivilegiin.

KHO:n ennakkoratkaisu koskee tasingosta luopumisen lahjaverokohtelua siinä tapauksessa, että avioliitto päättyy avioeroon. Avioeron johdosta toimitettavan osituksen tarkoituksena on puolisoiden välisen aviovarallisuussuhteen ja yhteisomistussuhteiden purkaminen. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna tasingosta luopuminen ei koskaan voi tapahtua puhtaasti lahjoittamistarkoituksessa. Toisekseen vaikka puoliso B:n päätös olla vaatimatta tasinkoa puolisolta A parantaa periaatteessa puolison A varallisuusasemaa on syytä huomata, että puoliso A:n kannalta tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että hän saa pitää itsellään kaiken sen omaisuuden, jonka hän jo ennestään omistaa. Näin ollen tasingosta luopuminen merkitsee olemassa olevan tilan pysyttämistä, koska kumpikin puoliso pitää oman omaisuutensa. Tästäkään näkökulmasta tarkasteltuna tasingosta luopumista ei voida pitää lahjana.

Tapauksessa puolisot A ja B olisivat päässeet samaan lopputulokseen laatimalla avioehtosopimuksen ennen avioeroa, sillä jos puolisoilla on avio-oikeuden täysin poissulkeva avioehtosopimus, ei puolisoiden välillä suoriteta lainkaan ositusta vaan omaisuuden erottelu, jossa kumpikin puoliso pitää oman omaisuutensa. Avioehtosopimuksen laatiminen ei synnytä lahjaverovelvollisuutta. Tämäkin seikka puoltaa näkemystä siitä, ettei tasingosta luopuminen aiheuta lahjaverovelvollisuutta.

KHO:n ennakkoratkaisua on perusteltu sillä, ettei avioliittolaista seuraa avioerossa osituspakkoa eikä pakkoa jakaa omaisuus puolittamisperiaatteen mukaisesti. Avio-oikeus on puolison suojaksi säädetty siviilioikeudellinen järjestelmä, eikä avioliittolaki aseta estettä sille, että puoliso luopuu vaatimasta hänelle osituslaskelman osoittamaa tasinkoa.

KHO:n ennakkoratkaisu koski tilannetta, jossa puoliso nimenomaan vapaaehtoisesti halusi luopua vaatimasta hänelle kuuluvaa tasinkoa. Jos osituslaskelma osoittaa puolison olevan oikeutettu saamaan tasinkoa toiselta puolisolta, ei varakkaampi puoliso voi kuitenkaan vaatia vähemmän omistavaa puolisoa vastoin tämän tahtoa luopumaan tälle laissa säädetystä suojasta saada tasinkoa. Jos puolisoiden tarkoitus ja yhteinen tahtotila on, että avioliiton päättyessä kumpikin puoliso pitää oman omaisuutensa, on puolisoiden syytä laatia avio-oikeuden täysin poissulkeva avioehtosopimus, jolloin ositusta ei toimiteta eikä tasingonmaksuvelvollisuuttakaan voi syntyä.

Tasinko-oikeudesta luopuminen on sallittua myös velalliselle, eikä velkojilla olekaan oikeutta peräyttää toimitettua ositusta ja vaatia tasingon suorittamista. Puolison velkoja ei siis voi luottaa siihen, että velallinen puoliso saisi avio-oikeuden nojalla toiselta omaisuutta. Tasingosta on mahdollista luopua myös osittain tyytymällä lakimääräistä pienempään tasinkoon.

Kirjoittanut,
Elina Saari
Asianajaja