27 maalis TYÖHYVITYS – Hyvitys osakkaalle perittävän hyväksi tehdystä työstä
TYÖHYVITYS – Hyvitys osakkaalle perittävän hyväksi tehdystä työstä
Työhyvitysvaatimus tulee usein vastaan perinnönjaossa. Työhyvityksen suorittamiselle on laissa säädetyt edellytykset, joihin kannattaa tutustua etukäteen. Hyvitys ei ole pesän velkaa, eikä saajalleen palkkaa, eikä sen saaminen ole itsestään selvää.
Lain (Perintökaari 8 luku) mukaan milloin perillinen on 18 vuotta täytettyään jatkuvasti työllään avustanut perittävää tämän elinkeinon tai ammatin harjoittamisessa tai taloudessa saamatta siitä kohtuullista korvausta, on hänellä mahdollisuus hyvitykseen perittävän kuoleman jälkeen. Hyvitystä on mahdollista saada, vaikkei työnteko ole perustunut osapuolten väliseen sopimukseen. Hyvitystä on erikseen viimeistään perinnönjaossa vaadittava. Hyvitystä on oikeus vaatia enintään viideltä vuodelta. Hyvitystä ei kuitenkaan voi vaatia eikä määrätä suoritettavaksi työstä, joka on tehty aikaisemmin kuin kymmenen vuotta ennen perittävän kuolemaa. Hyvitys suoritetaan kertakaikkisena korvauksena kuolinpesän varoista.
Työhyvityssäännöstö sisällytettiin perintökaaren 8 luvun avustussäännöstöön vuonna 1983, kun oli havaittu, ettei työoikeudellinen normisto turvannut riittävästi sellaisen henkilön oikeuksia, joka oli tehnyt perittävän hyväksi palkatta töitä. Aiemmassa oikeuskäytännössä suurimmat ongelmat liittyivät etenkin taloudenhoitajan ja maataloustyöntekijän asemaan, joissa henkilö saattoi tehdä työtä pitkäänkin siinä luulossa, että perittävä muistaa häntä testamentilla. Siksi työn vastikkeellisuutta ei välttämättä otettu edes puheeksi perittävän eläessä, etenkin kun tyyppitilanteessa lapsi teki työtä vanhempiensa maatilalla saaden samalla asumis- ja ravintoedun. Hyvityssäännöstö on kohtuullistamissäännös, mutta hyvitystä maksetaan vain suhteellisen tiukkojen edellytysten vallitessa.
Huomionarvoista on, että työhyvitys ei voi koskaan koskea perittävän kuoleman jälkeen tehdyn työn korvaamista kuin myös se, että työhyvitykseen on oikeutettu vain perillinen, ei kukaan muu. Myös perittävän veli tai sisar tai näiden jälkeläinen voi olla oikeutettu hyvitykseen, jos hän on perillisasemassa perittävän kuolinhetkellä.
Hyvitykseen oikeuttavalta työltä edellytetään avustamisen tapahtuvan joko perittävän elinkeinon tai ammatin harjoittamisessa tai taloudessa, jolla tarkoitetaan kaiken tyyppistä työtä, kuten kotitalouden hoitoa ja avustamista pienyrityksessä. Osakkaat esittävät usein jälkikäteen korvausvaatimuksia perittävän arkiasioiden hoitamisesta ja perittävän avustamisesta kotihoidossa. Oikeuskirjallisuuden mukaan tällaisiin tulee suhtautua pidättyvästi. Kaupassakäynti, pankkiasioiden hoitaminen ja siivoaminen eivät lähtökohtaisesti ole sellaisia töitä, jotka oikeuttaisivat työhyvitykseen perittävän jälkeen. Avustamisen edellytetään olleen työn tekemistä jotakuinkin samassa mielessä kuin työlainsäädännössä on luonnehdittu. Satunnainen kotiavustaminen, pankki- tai kauppa-asioiden hoitaminen kuuluu normaaliin lähimmäisestä huolehtimiseen, eikä tällaisesta avustamisesta voi oikeudellisesti rahastaa perinnönjaon yhteydessä. Jos perittävä on ollut pysyvästi sairaala- tai laitoshoidossa, avustaminen tulee vain poikkeuksellisesti palkita työhyvityksellä, koska hoiva ja apu on silloin saatu muualta.
Hyvitystä voidaan määrätä vain sellaiselle perilliselle, joka 18 vuotta täytettyään on jatkuvasti avustanut työllään perittävää. Avustaminen on jatkuvaa, jos perillinen tekee perittävän hyväksi samantyyppistä työtä yhä uudelleen ja uudelleen. Avustamisen ei kuitenkaan tarvitse olla kokopäiväistä, myös osapäiväinen tai viikonloppuihin ajoittuva työ voi siihen oikeuttaa. Satunnainen, silloin tällöin tapahtuva perittävän apuna oleminen ei täytä laissa hyvityksen antamiselle asetettuja vaatimuksia. Hyvitykseen oikeuttavan työn ei ole tarvinnut jatkua perittävän kuolemaan saakka, mutta laissa (Perintökaari 8:5) on ehdottomat aikarajat hyvitysvaatimukselle: Hyvitystä ei voi vaatia pidemmältä ajalta kuin yhteensä enintään viideltä vuodelta, vaikka perittävän yhtäjaksoinen avustaminen olisi jatkunut yli kymmenen vuotta. Vaatimukset, jotka perustuvat aikaisemmin kuin kymmenen vuotta ennen perittävän kuolemaa tehtyyn työhön, eivät voi lain mukaan menestyä.
Hyvityksen määrä on harkinnanvarainen, eikä sitä voida yleensä laskea tuntiveloitusperusteella tai toimenpidekohtaisesti hinnoiteltuna. Hyvitys on enemminkin sidoksissa kuolinpesän varallisuuteen, perittävän hyväksi tehdyn työn laatuun ja määrään sekä hyvitystä vaativan osakkaan ammattitaitoon kyseisten tehtävien hoidossa kuin myös osakkaan mahdollisesti perittävältä saamiin luontoisetuihin ja muihin saamiinsa vastikkeisiin, kuten esim. sosiaalietuusjärjestelmien kautta saatuihin korvauksiin (kotihoidontuki, omaishoidon tuki, asumisoikeus ym.). Jos kuolinpesässä ei ole paljoa varallisuutta, jää hyvitys alhaiseksi, vaikka osakas muutoin olisikin tehdyn työn perusteella oikeutettu huomattavasti suurempaankin hyvitykseen. Hyvitysratkaisuissa on myös eroteltava kulut ja työn hyvittäminen toisistaan. Kulut korvataan kuitteja tai muita tositteita vastaan tai osakkaiden niin sopiessa siinäkin tapauksessa, että työhyvitystä ei voida laissa säädettyjen edellytysten puuttuessa antaa.
Elina Saari
Asianajaja